Meinasin aloittaa että inhoan, mutta rehellisyyden nimissä, en vain pidä. En pidä siitä, että on mahdotonta olla laskematta päiviä. Enkä pidä siitä, että vauvapalstojen lyhenteet alkavat käydä tutuksi- vielä en ole keskusteluihin täysillä hurahtanut, mutta kyllä omaa tilannetta tulee väliä googlen kautta tarkasteltua.
Vauvaa on toivottu nyt muutama kuukausi, ja vielä hiukan epäsäännööllinen kiertoni näyttää tältä:
Kierto 1: 25
Kierto 2: 28
Kierto 3: 27
Kierto 4: 31/28
Eilen keskityin aika paljon enemmän alavatsan tuntemuksiin kuin opiskeluun. Kuukautiset? Vauva? Mitä sieltä on tulossa? Kaikkien edellisten kiertojen aikana olen tehnyt negatiivisen raskaustestin kuukautisten alkamispäivänä. Ajattelen, että negatiivistä testiä on kivampi surra yhdessä miehen kainalossa, kuin verisiä alushousuja yksin koulun vessassa.
Nyt olin kuitenkin ajatellut, että en testaisi ihan vielä. Jos odottaisin vaikka viikonloppuun, tekisin lauantai aamuna? Saataisiin surra -tai iloita- rauhassa.
En kuitenkaan voinut olla hieman innostumatta, mainitsin ohimennen asiasta ystävälleni.Ja ihminen ei tarvitse paljoakaan toivon kipinän sytytykseen. Varsinkaan raskaudesta haaveileva naisihminen. "Mä en malttaisi olla testaamatta!", hihkaisi ystäväni, ja siinä sitä oltiin. Join vettä, panttasin vessakäyntejä, mietin, kuinka onnellisia meistä tulee. Miltä miehen kasvot näyttävät positiivisen tuloksen piirtyessä testitikkuun. Miltä minusta tuntuu, kun tiedän kantavani sisällä pienen ihmisen alkua, jonka juuret ovat syvällä minussa ja rakastamassani miehessä? Pakahduin kotimatkalla bussin takaosassa ja juoksin vesilätäköiden läpi kotiin- tekemään sen negatiivisen raskaustestin.
Olen lukenut kaiken löytämäni tiedon netistä ja hoen pääni sisällä jostain kummunnutta lausetta:
"niin kauan, kun kuukautiset eivät ole alkaneet, on toivoa."
Olen lukenut kaiken löytämäni tiedon netistä ja hoen pääni sisällä jostain kummunnutta lausetta:
"niin kauan, kun kuukautiset eivät ole alkaneet, on toivoa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti