Äiti
Olin eilen aloittamassa uutta kirjoitusta siitä, miten kuukautisia ei vieläkään kuulu, mutta aika samoilla hetkillä tunsin tutun vihlaisun alavatsassa ja tiesin, että sieltä ne nyt sitten vihdoin tulevat. Kiertopäiviä kerkesi kalenteriin raksuttaa huikeat 34.
Fiilikset? Ihan okei. Olin päättänyt, että kuukautisetkin ovat tervetulleet- mitä vain, kunhan jotain. Ja pian. Kyllä se kyynel kuitenkin vierähti poskelle siinä vaiheessa, kun asiaa illalla pääsi miehen kainaloon pohtimaan. Mutta olihan ne negatiiviset raskaustestit meitä tähän valmistelleet.
Nyt alkava kierto on yrityskerta numero viisi- ei vielä ihan kohtuuton, eihän? Seuraavan kahden-kolmen kierron aikana saisi kyllä tärpätä, että hommassa säilyisi mielekkyys ja stressi pysyisi edes näillä nykyisillä leveleillä. Helpommin varmasti sanottu, kuin tehty.
Onneksi näitä pettymyksiä seuraa aina tämä lempeä vajaa viikon mittainen pakollinen hyväksymisjakso, siis kuukautiset. Kyllä sitä taas näiden aikana saa kerättyä itsensä kasaan, saahan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti