hyvää tarkoittavia sanoja

Äiti 

Ajattelin tosiaan, että lapsihaaveprojekti on vain meidän kahden yhteinen. Salaisuus, melkein. Ehkä yhdelle kerron.

Luonnollisesti, kerroin kaikille. Kun on kaksitoistavuotiaasta silitellyt iltapäivisin vatsaansa ja pohtinut, että joskus tuolla kasvaa pieni taimi josta tulee minun tyttäreni, on hieman vaikea olla hiljaa silloin, kun se taimi alkaa todeksi käymään. Vaikka niistä haaveista olisi siinä välissä kerennyt luopuakkin, moneen kertaankin välillä. Tai ehkä juuri siksi. En tiedä.

Nytkun siitä on kuitenkin puhuttu, hieman usemmalle kuin yhdelle ihmiselle, on jaksettava vastata kuukautispäivinäkin niihin kysymyksiin. Ja hei, toki jaksankin. Mitä en jaksa, on välillä ihan hirvittävän typerä palaute vastauksista. 

esimerkiksi

ystävä: no, mites se raskaus asia?
minä: ei vielä tässä kierrossa, mulla on just kuukautiset.
ystävä: ai mutta hei, yhdet kuukautisethan voi tulla vaikka olisitkin raskaana!
(eiköhän aikapaljon todennäköisempää ole, etten ole raskaana, nyt sitten kuitenkin.) 

tai sitten

minä: tein tänään negatiivisen raskaustestin.
ystävä: ajattele miten ihanaa, jos sä oletkin nyt raskaana!
(mitä kohtaa sanasta "negatiivinen" et ymmärrä? ja kun on ne kuukautisetkin.)


Mitä ihmeen totuudenkieltäjiä meistä tulee, kun käsittelemme raskautumista? Ajattelevatko ystäväni tosiaan, että menen rikki ajatuksesta, että en nyt tässä kierrossa onnistunut laittamaan mieheni kanssa lasta aluille? Että sen päättäväinen kieltäminen jotenkin pehmentäisi pettymystä? Mitenköhän he ajattelevat minun kestävän totuuden, kun muutamien päivien kuluttua selviää, että VAIKKA joillekuille totta tosiaan vielä tulee yhdet kuukautiset raskauden alkupuolella, ja kyllä, joskus on joku ollut raskaana negatiivisesta testistä huolimatta, minä en ole? 

Ihan hyvin se meni. Olin tavallaan arvannut. 

1/34, yk 5.

Äiti

Olin eilen aloittamassa uutta kirjoitusta siitä, miten kuukautisia ei vieläkään kuulu, mutta aika samoilla hetkillä tunsin tutun vihlaisun alavatsassa ja tiesin, että sieltä ne nyt sitten vihdoin tulevat. Kiertopäiviä kerkesi kalenteriin raksuttaa huikeat 34. 

Fiilikset? Ihan okei. Olin päättänyt, että kuukautisetkin ovat tervetulleet- mitä vain, kunhan jotain. Ja pian. Kyllä se kyynel kuitenkin vierähti poskelle siinä vaiheessa, kun asiaa illalla pääsi miehen kainaloon pohtimaan. Mutta olihan ne negatiiviset raskaustestit meitä tähän valmistelleet. 

Nyt alkava kierto on yrityskerta numero viisi- ei vielä ihan kohtuuton, eihän? Seuraavan kahden-kolmen kierron aikana saisi kyllä tärpätä, että hommassa säilyisi mielekkyys ja stressi pysyisi edes näillä nykyisillä leveleillä. Helpommin varmasti sanottu, kuin tehty. 

Onneksi näitä pettymyksiä seuraa aina tämä lempeä vajaa viikon mittainen pakollinen hyväksymisjakso, siis kuukautiset. Kyllä sitä taas näiden aikana saa kerättyä itsensä kasaan, saahan?

31/28

Äiti 

Meinasin aloittaa että inhoan, mutta rehellisyyden nimissä, en vain pidä. En pidä siitä, että on mahdotonta olla laskematta päiviä. Enkä pidä siitä, että vauvapalstojen lyhenteet alkavat käydä tutuksi- vielä en ole keskusteluihin täysillä hurahtanut, mutta kyllä omaa tilannetta tulee väliä googlen kautta tarkasteltua.

Vauvaa on toivottu nyt muutama kuukausi, ja vielä hiukan epäsäännööllinen kiertoni näyttää tältä:

Kierto 1:  25 

Kierto 2:  28

Kierto 3:  27

Kierto 4:  31/28 

Eilen keskityin aika paljon enemmän alavatsan tuntemuksiin kuin opiskeluun. Kuukautiset? Vauva? Mitä sieltä on tulossa? Kaikkien edellisten kiertojen aikana olen tehnyt negatiivisen raskaustestin kuukautisten alkamispäivänä. Ajattelen, että negatiivistä testiä on kivampi surra yhdessä miehen kainalossa, kuin verisiä alushousuja yksin koulun vessassa. 

Nyt olin kuitenkin ajatellut, että en testaisi ihan vielä. Jos odottaisin vaikka viikonloppuun, tekisin lauantai aamuna? Saataisiin surra -tai iloita- rauhassa.

En kuitenkaan voinut olla hieman innostumatta, mainitsin ohimennen asiasta ystävälleni.Ja ihminen ei tarvitse paljoakaan toivon kipinän sytytykseen. Varsinkaan raskaudesta haaveileva naisihminen. "Mä en malttaisi olla testaamatta!", hihkaisi ystäväni, ja siinä sitä oltiin. Join vettä, panttasin vessakäyntejä, mietin, kuinka onnellisia meistä tulee. Miltä miehen kasvot näyttävät positiivisen tuloksen piirtyessä testitikkuun. Miltä minusta tuntuu, kun tiedän kantavani sisällä pienen ihmisen alkua, jonka juuret ovat syvällä minussa ja rakastamassani miehessä? Pakahduin kotimatkalla bussin takaosassa ja juoksin vesilätäköiden läpi kotiin- tekemään sen negatiivisen raskaustestin.

Olen lukenut kaiken löytämäni tiedon netistä ja hoen pääni sisällä jostain kummunnutta lausetta: 

"niin kauan, kun kuukautiset eivät ole alkaneet, on toivoa."