pää pilvissä, silmät kosteana

Isi

Lauataina itkuisena vessasta ulos rynnännyt avovaimo testiliuska kädessä sai ensimmäisenä mieleen ajatuksen; kuukautiset. Kun sain testiliuskan käteeni, tajusin avovaimon itkun olevan puhdasta onnea. Heitin liuskan lattialle ja viritin kasvoilleni spontaanisti maailman hölmöimmän näköisen, mutta epäilemättä maailman onnellisimman virneen. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Meinasin rutistaa avovaimo-paraltani ilmat pihalle. Meistä tulee vanhempia, minusta tulee isä!!! 

Päähäni mahtui seuraavan 24 tunnin aikana tasan kaksi ajatusta, se että meistä tulee vanhempia ja se miten paljon rakastankaan avovaimoani. En osaa sanoin kuvailla euforian ja onnellisuuden tasoa, mitkä ovat seuranneet lauantai-aamun lyhyestä hetkestä. Samalla olo on myös jännittynyt, toiveikas mutta jännittynyt. Tänään oli viides aamu, jolloin tiedän tulevani isäksi. Jokaisena aamuna, kun herään ja iltaisin, kun menen nukkumaan toivon ainoastaan, että avovaimoni voisi hyvin ja toivon että pienen pieni alkiomme jatkaa kasvuaan maailman arvokkaimmassa kohdussa. Huomaan herkistyväni jatkuvasti. Kun puhun tulevasta lapsestamme, kerron raskaudestamme, silmäni kostuvat automaattisesti. Padot murtuvat, kun puhumme yhdessä tulevasta junioristamme. En voisi olla onnellisempi.

raskaana - gravid

jännäpäiviä

Äiti

Argh näitä kierron viimeisiä päiviä ja tunnemyrskyjä! Tänään mennään kiertopäivässä 32/28-34. Siis ihan liian jännittäviä lukemia. Jos niiden kuukautisten on alettava, niin eikö ne vaan vois uskollisesti alkaa tuon kp 28 mukaan? Viime kierrossa tein raskaustestin suunnilleen joka päivä 28:n jälkeen, nyt ollaan maltettu mielemme ja oltu tekemättä. Oikeastaan haluaisin tehdä vasta maanantaina, mutta koska maanantaina en halua astella allapäin kouluun tai lähettää miestä masentuneena työmatkalle, päätettiin testata sunnuntaina. Ja koska sunnuntaihin on aivan liian pitkä matka, testataan huomenna.

Jos se on negatiivinen, niin alan sitten uskotella itselleni että se ei nyt vaan vielä näy, ja kokeilen heti seuraavana aamuna uudelleen ja kahden päivän päästä ne kuukautiset sitten taas alkavat. Mutta sitten siihen on jo hieman valmistunut, jotenkin, kuitenkin. Siitä pääsee yli, taas.

Jos se on positiivinen... yhtään tämän pidemmälle en uskalla ajatella. 

days past decision

Äiti 

Jos jotain on tullut opittua näiden yrittämisviikkojen aikana, niin ainakin se, että kaikenlaiset tunneperäiset päätökset tulee pyörrettyä useamman kerran. Viimeksi uhoamani "en aio tarkkailla kiertopäiviä" lensi tänään nurkkaan ja päättäväisesti raapustelin kalenteriin päivämäärien viereen kiertopäiviä- ja kas, tänäänhän on 27/x. "Normaalikierron" mukaan huomenna pitäisi alkaa kuukautiset, ja tänään ei tietenkään yhtään tunnu siltä. Toiveikkuus nostaa taas ujoa päätään- olen juonut greippimehua. Ollut stressaamatta. Ajatellut aurinkoisia. Pitänyt muutaman kerran jalkoja seinää vasten oikeaan aikaan. Rakastellut paljon. Milloin saa testata?!

Olen niin hirveän huojentunut, että lähipiirissäni ei taida olla yhtään aktiivista yrittäjää tällä hetkellä. Itsensä vertaaminen muiden yrityskiertoihin on raakaa, vaikka se tapahtuukin vain keskustelupalstoilla- tuntuu, että kaikilla muilla tärppää heti tai viimeistään kolmannesta kierrosta. Jos jollakulla on kaksinumeroiset yrityskerrat, tulee siitäkin paha mieli. Ainut, mikä ilahduttaa, on näiden kaksinumeroisten plussauutiset. Että kaikki on kuitenkin mahdollista ja ihan normaalia.

Yhtä aikaa ei usko ja toisaalta uskoo raskauteen- ajatukset kiertävät villiä kehää, jos niiden antaa. "Ei tunnu yhtään siltä, että olisin raskaana.." ja seuraavassa hetkessä, "mun rinnat on niin kipeät, että onhan mun oltava raskaana!". "Joulukuun lapsi, ajatella!" ja "ehkä sitten kesällä, lomalla, kun on varmasti rentoutunut". No, omaa kehoa en tässä ajatellut kuunnella. Viime kierroilla se on tuntunut kuiskivan juuri niitä asioita, joita olen halunnutkin kuulla. Jos oikein toivoo, että korvannipukasta kutittaa, sitä alkaa kutittaa. Huomaatko? Sama raskausoireiden kanssa. Harmi, ettei se tunnu toimivan raskaushaaveen kohdalla. 

"koittakaa olla ajattelematta sitä"

Äiti 

Oon melko ylpeä itsestäni, tai meistä- koko kuukausi on pyörinyt aika hyvin ilman raskautumispaniikkia. Päätin, etten laske kiertopäiviä, mutta koska sitä nyt kuitenkin tarkkailee kehoaan eritavalla kuin ennen, uskon että bongasin ovulaation. Kiertopäiviä oon kuitenkin ollut vilkuilematta, sillä tämä nykyinen kierto voi olla mitä tahansa 26 - 34 päivän väliltä, enkä aio ruveta testailemaan raskautta ennen kp 35:sta. Siihen mennessä ne päivät tulee kyllä varmasti tarkistettua.

Ihan hyvillä mielin ollaan oltu, ja hymyillen pidelty mun jalkoja seinää vasten niiden mahdollisten ovulaatiopäivien tienoilla- usemmasta suunnasta on hihitelty siihen suuntaan, että kyllä se "oikeasti auttaa". Tiedä sitä, mutta hauskaa on ollut. Ja greippimehua on juotu. Ja raskausvitamiineja olen nyt ottanut. Mutta stressivapaasti ja onnellisesti.