Isi
Lauataina itkuisena vessasta ulos rynnännyt avovaimo testiliuska kädessä sai ensimmäisenä mieleen ajatuksen; kuukautiset. Kun sain testiliuskan käteeni, tajusin avovaimon itkun olevan puhdasta onnea. Heitin liuskan lattialle ja viritin kasvoilleni spontaanisti maailman hölmöimmän näköisen, mutta epäilemättä maailman onnellisimman virneen. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Meinasin rutistaa avovaimo-paraltani ilmat pihalle. Meistä tulee vanhempia, minusta tulee isä!!!
Päähäni mahtui seuraavan 24 tunnin aikana tasan kaksi ajatusta, se että meistä tulee vanhempia ja se miten paljon rakastankaan avovaimoani. En osaa sanoin kuvailla euforian ja onnellisuuden tasoa, mitkä ovat seuranneet lauantai-aamun lyhyestä hetkestä. Samalla olo on myös jännittynyt, toiveikas mutta jännittynyt. Tänään oli viides aamu, jolloin tiedän tulevani isäksi. Jokaisena aamuna, kun herään ja iltaisin, kun menen nukkumaan toivon ainoastaan, että avovaimoni voisi hyvin ja toivon että pienen pieni alkiomme jatkaa kasvuaan maailman arvokkaimmassa kohdussa. Huomaan herkistyväni jatkuvasti. Kun puhun tulevasta lapsestamme, kerron raskaudestamme, silmäni kostuvat automaattisesti. Padot murtuvat, kun puhumme yhdessä tulevasta junioristamme. En voisi olla onnellisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti