Äiti
Jos jotain on tullut opittua näiden yrittämisviikkojen aikana, niin ainakin se, että kaikenlaiset tunneperäiset päätökset tulee pyörrettyä useamman kerran. Viimeksi uhoamani "en aio tarkkailla kiertopäiviä" lensi tänään nurkkaan ja päättäväisesti raapustelin kalenteriin päivämäärien viereen kiertopäiviä- ja kas, tänäänhän on 27/x. "Normaalikierron" mukaan huomenna pitäisi alkaa kuukautiset, ja tänään ei tietenkään yhtään tunnu siltä. Toiveikkuus nostaa taas ujoa päätään- olen juonut greippimehua. Ollut stressaamatta. Ajatellut aurinkoisia. Pitänyt muutaman kerran jalkoja seinää vasten oikeaan aikaan. Rakastellut paljon. Milloin saa testata?!
Olen niin hirveän huojentunut, että lähipiirissäni ei taida olla yhtään aktiivista yrittäjää tällä hetkellä. Itsensä vertaaminen muiden yrityskiertoihin on raakaa, vaikka se tapahtuukin vain keskustelupalstoilla- tuntuu, että kaikilla muilla tärppää heti tai viimeistään kolmannesta kierrosta. Jos jollakulla on kaksinumeroiset yrityskerrat, tulee siitäkin paha mieli. Ainut, mikä ilahduttaa, on näiden kaksinumeroisten plussauutiset. Että kaikki on kuitenkin mahdollista ja ihan normaalia.
Yhtä aikaa ei usko ja toisaalta uskoo raskauteen- ajatukset kiertävät villiä kehää, jos niiden antaa. "Ei tunnu yhtään siltä, että olisin raskaana.." ja seuraavassa hetkessä, "mun rinnat on niin kipeät, että onhan mun oltava raskaana!". "Joulukuun lapsi, ajatella!" ja "ehkä sitten kesällä, lomalla, kun on varmasti rentoutunut". No, omaa kehoa en tässä ajatellut kuunnella. Viime kierroilla se on tuntunut kuiskivan juuri niitä asioita, joita olen halunnutkin kuulla. Jos oikein toivoo, että korvannipukasta kutittaa, sitä alkaa kutittaa. Huomaatko? Sama raskausoireiden kanssa. Harmi, ettei se tunnu toimivan raskaushaaveen kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti