odotus kaikkine pelkoineen ja haaveineen oli niin kamalan henkilökohtainen kokemus, että se piti purkaa vain omille silmille ja korville näkyviksi.
Joulukuussa 2014 saatiin kiiresektiolla maailmaan pieni ja täydellinen lapsi, jossa kaikki maailmani rakkaus kiteytyy. Hän on aivan hillittömän mielettömän uskomattoman ihana ja ihmeellinen.
"Ajatella.
Hänessä on osa sinua
ja osa minua
ja aimo annos häntä itseään", sanoi mieheni.
Vauvavuosi oli melkoinen vuoristorata- tunnetila pysyi kokoajan hyvänä, mulla olihan se välillä sumua ja rämpimistä! Harmi, ettei silloin ollut energiaa kirjoitella fiiliksistä reaaliajassa, edes sinne pöytälaatikkoon.
Nyt meillä haaveillaan jo pikkusisaruksesta, ja yritysaika on kaikenkaikkiaan niin ihmeellistä ja salamyhkäistä, että ehkäpä intoudun jakamaan sitä tänne vielä uudelleen.
Onko siellä puolella ruutua vielä joku, joka haluaisi lukea?
Äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti